Helpon rahan perässä juoksevat urakoitsijat

Miksi tiilikaton pinnoituksia tyrkytetään nyt joka paikassa, kun ennen niitä ei tehty ollenkaan? Osa 3.

Olemme tässä blogisarjassa luetelleet jo useita ulkoisia tekijöitä, jotka ovat lisänneet pinnoitusten tarjoamista Suomessa. Me emme kuitenkaan voi paeta pelkästään niiden taakse. Jo tämän blogisarjan ensimmäisessä osassa mainitsimme, että myös meillä pinnoituksia tarjoavilla firmoilla on asian kanssa tekemistä. Fakta nimittäin on, että pinnoittamisen tulisi olla hyvää bisnestä.

Tiilikaton pinnoittaminen on loppupelissä yksinkertaista ja yllätyksetöntä hommaa. Tiilikatossa maalattavana on selkeitä ja yksinkertaisia pintoja. Kun ovia ja ikkunoita ei ole, työtä hidastavat rajaukset voi jättää tekemättä. Maalattava pinta on toki kalteva, mutta 99 tapauksessa 100:sta työ voidaan suorittaa katolta käsin.

Urakan aikana tulee harvoin eteen yllätyksiä, jotka venyttäisivät sen kestoa. Jos verrataan puujulkisivujen maalaamiseen, niin betonitiili ei mätäne, eikä telineitä tarvitse rakentaa joka lappeelle uudestaan. Pinnoitusurakka toistuu käytännössä aina samanlaisena. Se luo työskentelyyn rutiinia ja ripeyttä. Jos asiakkaalta saa urakasta hyvän hinnan, pinnoittaminen on yritykselle äärimmäisen kannattavaa liiketoimintaa.

Tarkoittaako tämä, että pinnoittaminen olisi asiakkaan riistämistä? No ei tietenkään. Jokainen voi mennä Fonecta Finderista katsomaan maalausliikkeiden taloustietoja, ja etenkin liikevoittoprosenttia. Eivät ne kenelläkään kadehdittavalla tasolla ole. Moni hiljattain alalle pinnoitusfirma kaatuukin muutaman vuoden ikäisenä. Silmissä siintäneet suuret katteet ja dollarin kuvat jäivät saavuttamatta, joten pensselit pannaan niin sanotusti santaan.

Vielä muutamia vuosia sitten tiilikaton pinnoittaminen oli hyvää liiketoimintaa. Urakat pystyi hinnoittelemaan korkeammaksi, ja hitaampikin tekijä jäi vähintään omilleen.

Kilpailu on tehnyt alalla tehtävänsä. Viimeisen muutaman vuoden aikana pinnoitusten hinnat ovat kautta linjan laskeneet. Ja se jos mikä on kuluttajan etu.

Ennen kilpailun lisääntymistä alalla noudatettiin lähinnä villin lännen lakeja. Etenkin syrjäisemmillä seuduilla asiakkailta rohmuttiin reilusti rahaa, kun tiedossa oli, että kilpailevaa toimijaa ei ollut alueella olemassakaan. Enää tuo ei onnistu. Tästä kertoo myös hiljattain tapahtunut markkinajohtajan konkurssi. Kyseinen toimija tunnettiin alan sisällä vähintäänkin mielenkiintoisesta hinnottelustaan. Sitten kun asiakkailta ei voinut enää nyhtää ylisuuria katteita urakoista, ei toiminta kannattanutkaan.

Mutta yksi pääsyy pinnoitustarjonnan lisääntymiselle on kiistatta se, että yhä useampi yritteliäs pyrkii tulla alalle hakemaan niin sanotusti löysät pois. Näille halukkaille yrittäjille voimme tässä paljastaa, että nyt on jo myöhäistä. Noin viisi vuotta sitten se olisi ehkä onnistunutkin. Nykyään kilpailu on syönyt ylisuuret katteet pois, eikä alan toimijoiden kesken ole enää merkittäviä hintaeroja.

Tässä blogisarjassa olemme esitelleet neljä syitä, jotka ovat mielestämme vaikuttaneet pinnoitustarjonnan lisääntymiseen viime vuosina. Kerrattakoon vielä, että syypäitä ovat nykyajan betonitiilet, muuttuneet asenteet tiilikattojen huoltamiseen, vuosituhannen vaihteen molemmin puolin tapahtunut kiivas pientalojen rakentaminen sekä urakoitsijoita houkuttava “helppo” raha. Jos olet eri mieltä, kerro siitä meille. Hyvä keskustelu avartaa aina molempien osapuolien näkökulmaa.

Roni Silvennoinen

Blogisarjan muut osat:

1. Savitiilen ja betonitiilen ero

2. Nurmijärvi-ilmiö